Nonnii, ei kait ne norjalaiset tarttee dopingia kun on tuommoset hiihtokelit heinäkuussakin.

Jossain päin Tenon varrella.

Sithän myö päätettiinkin sivistää itteemme oikeen kunnolla ja menimme Siidaan, sinne saamelaismuseoon Inariin.

Seuraavissa kuvissa räkkähyönteisiä, niitä verta imeviä. Tää eka ötökkä on hyttynen elikkäs sääski. Kato vaan oikeen tarkkaan, mitkä polvinivelet...

Tämä on mäkärä. Paljon lihaksikkaampi kaveri.

Suppupaarma. Niitä paarmojakin on joka lähtöön. Täällä reissussa nuita mitään ei kyllä ole ollut kiusaksi asti, niinpä opiskellaankin näistä kuvista.

Ulkomuseoalueella oli kaikkii saamelaisille tyypillisiä asuinmuotoja ja pyyntitapoja. Siel mettässä oli ihka mukava kävellä. Kuvassa sahapukki. Sit vaan justeeri ja kaks miästä, toinen seiso telineen päällä, toinen alla ja kyllä lankkua syntyi.

Tästä kaffemyllystä otan sitten mallia kun rupeen Potinperään vastaavaa 1:12 tekemään. (Samaa meinasin eellisen postauksen kirkon ovesta)

Säilytyslava. Latoja kun ei ollut luovat rakennettiin korkeiksi, etteivät porot syöneet heiniä.

Mirhamintuvan seinät oli täynnänsä tämmöistä tekstiä. Siis vanha käräjätupa. Näistä sadoista puumerkeistä osa oli tuomiota oottaneitten. Oottivat vankilaa, jalkapuuta tai raipparangaistusta.

Lammaspuura.

Nili.

Tuossa loukussa kävi kehnosti ahmalle

Entäs sitten kärpän kohtalo. Vaakasuoraan kapulaan syötti, kärppä sitä näykkäsi ja ylempi hirrenpuolikas loksahti sen päähän että pläts vaan.

Karhunloukku. Tekniikka oli kunnossa saamelaisilla järeemmillekin elukoille.

Ja myö taas lähetään, zau.