Röllöllä on diabetes. Monen ihmisen eka ajatus on, jotta eläin kärsii ja se pitäisi lopettaa. Eräällekin meiän isäntä totesi, jotta kun siä itse sairastut diabetekseen, niin miä voin kyllä antaa kyydin kun viedään lopetettavaksi. Onneksi Röllöllä oli lääkäri, joka ei edes harkinnut sellaista.

Noin kaksi vuotta sitten kun Röllö viellä ulkoili vapaasti, hää ryökäle pisti tappeluks toisen kollin kanssa ja satutti silmänsä, joka sitten tulehtui. Röllö sai kortisoonikuurin, joka sitten laukaisi diabeteksen ensimmäisen kerran. Ennakkoluuloja oli meilläkin, varsinkin se mietitytti, miten ne piikitykset aamuin illoin onnistuu. Mutta hyvin pian tuli selväksi, jotta Röllö ei ole piikeistä millänsäkään, istui kuin sotamies ryhdikkäästi ja odotti piikkiä tiettyyn kellon aikaan, kun tiesi saavansa ruokaa sen jälkeen. Miä itte aloin jo lapsena pyörtyileen kun vaan näin verta tai neuloja. Nooh, ekat piikit tuikkasin silmät kiinne, sitten helpotti. Löysää niskanahkaa kun nostaa toisella kädellä, sinne alle jää simmonen kolonen johonka on helppo tuikata. Se ohut neula sujahtaa nahkan alle tosi helposti.

Pari kuukautta sitten piikiteltiin, aina pikkasen annosta pienentäen, kun sokeriarvot laskivat. Lopulta voitiin lopettaa kokonaan. Diabetes saattaa kääntää kissan tassuja sillee jännästi kieroon ja meille sanottiin, jotta luultavasti jäävätkin sillee, mutta Röllöllä kyllä lähes oikesivat.

Nyt sitten, noin viikko sitten, ensin huomattiin että kissa on ihmeen "hiljainen", sitten Röllö lakkasi syömästä, seuraavana päivänä juomasta ja makasi vain. Mitattiin veren sokeri simmosella ihmisen sokerin mittaukseen tarkotetulla laitteella kissan korvalehdestä. Lukemat 22,4. Ja eikun tohtorille. Nyt sitten lantusta neulaan kahdesti päivässä 2 yksikköä ja kun laskee alle 20 vähennetään yhteen yksikköön. Toivotaan jotta voitaisiin lopettaa piikitys jossain vaiheessa, mutta ollaan myös varauduttu piikittämään Röllön loppuelämä, onhan hää jo yli 15 vee.

Tänään Röllö halusi jo ulkoilemaan pari kertaa, ruoka maistuu jälleen ja "juttelee" isännän kanssa. Vettä menee vielä melkosesti ja kävellessä takapää ei aina pysy ojennuksessa, mutta eiköhän tuo verensokeri tuosta tasaannu parissa viikossa. Röllö kiittelee kovasti kaikista tulleista myötätuntoisista kommenteista.

Tällä kuvallahan voidaan saman tein hoitaa kissakuvahaaste 118: Sylikissa.

Ei mein kolli normaalisti ole sylikissa, vaikka äärimmäisen seurallinen onkin. Mutta kipeänä syli on hyvä.