Ziisus sentään, nyt kuulkaa pidetään karkelot. Äiskä avasi akkunan olkkarista miun terassille. Ei tule kuulemma enää lumia katolta kissan niskaan.
Ja katohan kuinka se paistaa, se kevät, tuolla hangella. Mikäs tässä on paistatellessa, ens kesänä on nahka ruskea kuin rukkanen. Siinä kalpenee Turengin pappakin, heh.
Melkosen luminen kevät. Tään kollin terassi on puolentoista metriä korkealla, mutta yllän tassuttelemaan tuota penkkaa, ei tartte kuin pikkasen venuttaa tassua.
terveisin Iitu