Karvaset kiitokset 17 v onnitteluista kaikille! Ei oo kerenny aiemmin kiitteleen, ovat pitäneet nämä kevättyöt kollin kiireisenä. Katos nyt, eikös oo komeita pöllejä, näillä iskä lämmittää kollin kotia sit talvella.

Tossa teille kiitoskukkaset onnitteluista, ihan ite oon antaumuksella lannottanu, vaikka äiskä välillä rätäjää vieressä, kattois nyt hääkin kuin tuli tuostakin komia.

Pistettiin vähän ranttaliks iskän kanssa sasdolmarilla, häh häh, katohhan.

Tän näköseks vetää kun liikaa raataa.

Nyt äiskän uudet omenat ja aroniat kasvaa toivottavasti paremmin kun eivät nuokaan koivut varjosta ja ime kaikkii nesteitä. 26 metrisiä olivat kun vähän tossa mittailin.

Välillä kerettiin kyllä juomaan luumupuunkukkakaffet puun varjossa.

Me iskän kanssa sanottiin jotta tuosta ei hyvä seuraa, kaatuu ei kaadu kaatuu ei kaadu kaatuu kaatu. Mutta mitä siintä sitten, kyllä nuo ei ihan heti lopu, vaikka äiskä haluis pisan tornin niistä kasata. Ei sen oo pakko meitä uskoo, jos ei se taho, kun se on tyttö.

Mutta jos välillä poiketaan gastronomian puolelle, niin kevään eka keitto omalla lipstikalla, parempaa ei ole, nii. Ei ole.

Noi pölkyt me äiskän kaa kuoritaan ja sit maalataan toi päälinen paksulla kiiltävällä omenanvihreellä maalilla ja oranssilla. Siinä sit vaan istutaan loppukesä eikä mitään tehä. Toi suurin on halkasijaltaan 60 senttiä, siihen sopii suurempikin pehva, vieraan nääs, en miä äiskä siuta kattonu.

Tätä et kyllä usko. Mitäs näät tuossa kuvassa? Hirmuisen karhun tassun jälki ja miut viedään sinne kesäleirille. Enkä pelkää ollenkaan. Ei Ailaakaan pelota.

Vieläkö siellä on joku. Eiköhän käydä jo maate, väsyttää tämä ainainen raataminen. Tsau.