Sain kirjansidonnan kuvia pelastettua palaneelta koneeltani.

Kuvat löytyy "sivuilta" tai tästä linkistä.

Sain viimosenkin kirjan kannet ja kirjaosan yhdistettyä. Tämä on meiän Röllön oma kirja. Saa nähä mitä hää sinne laittaa.

Kansi on kiinne kirjassa aaltopahvilla, vähän pitsiä koristeeksi ja tuo aukkohan pitää olla jotta Röllö voi siintä kurkistella.

Tuo kuva on painettu kankaalle valokuvasta, sitten vaan leikattu ja liimattu tuohon ekalle sivulle.

Tuossa kurssin satoni yhessä läjässä. Tulipahan taas käytyä.

Tulikin sopivasti sateinen keli, pääsin sisälle ja tekemään kirjansidontatekeleeni valmiiksi. Tämä on nyt sitten vieraskirjani. Ullakolta löysin palan tuommoista kukkakangasta.

Sisäsivut on vuoroon jokunen valkoinen vaffevempi piirustuspaperi vieraiden kirjoituksille ja piirustuksille, sitten tulee muutama musta kartonkisivu, joihin liimaan hianoja kuvia vieraistani. Mustat on ympäröity vielä tuommoisella "höttöpaperilla", mitä liekään oikealta nimeltään.

Se kuvineen palanut läppärini osoittautui korjauskelvottomaksi, mutta nyt tuohon pöydälle on ilmaantunut vehje, jolla isäntä yritää pelastaa sieltä sisältä sisältöä, kuhan joutaa kiireiltään. Elikkäs elättelen vieläkin toiveita, jotta saan valmistuskuviakin tänne.

Kirjansidontakurssin antia. Valokuva-albumi.

Tässä kierrätetään Marjan kangasta makuuhuoneesta albumin kanneksi. Kangas on kiiltävä, karvainen ja siihen on ommeltu pieniä paljetteja.

Albumin ideana ovat nuo mustasta kartongista leikatut sivut. Ja jottei homma kuullostaisi liian helpolta, joka toinen sivu on leikattu eri tavalla.

Tuolta se näyttää yhtenä pötkönä.

Jotta pysyttiin tyylissä loppuun asti, tuo nauhakin. joka näkyy kirjan päädyssä, nimeä en nyt muista sille, mutta usko pois, hieno nimi sillä varmaan on, siis tuo nauhakin. joka vain hiukka pilkahtaa, kimaltaa.

Käytiinpä taasen Marjan kanssa kurssilla. Tällä kertaa valintamme kohdistui kirjansidonnan mielenkiintoiseen maailmaan. Onneksi emme etukäteen tienneet kuinka tarkkaa homma on :D

Esittelen täällä hiljalleen kurssin aikaansaannoksiani. Olin myös kuvannut kaikki kymmenet työvaiheet, mutta kuten aiemmin kerroin, nehän olivat siinä palamaan syttyneessä läppärissäni. Vielä en tiedä saadaanko ne pelastetuksi, mutta jos, niin lisään ne myöhemmin.

Miun kurssini anti: Päiväkirja, vieraskirja, valokuva-albumi ja kissakirjanen. Sekä reiitetyt sormenpäät, yhden sormen pään muotoilin uudelleen paperiveitsellä, muistoihin jäivät myös huokailut, liisteriklimpiksi tuhoutuneet kauniit paperit, kovaksi jämähtäneet maalipensselit, se naps ääni ei hevin unohdu kun sidontaan käytetty pellavalanka napsahti poikki aina juuri siinnä kriittisessä kohdassa, lipsahti rumiakin suusta ja tietysti se onnistumisen riemu. Myös millit ja sentit sekosivat käsittämättömällä tavalla useampaan kertaan ja sotkinpa silitysrautanikin liimapaperin kanssa. Suosittelen kaikille kirjansidonnan kurssia, elämykset ovat taattuja.

Tämä on ensimmäinen käsin sidottu tekeleeni. Päiväkirja. Ihan tavallista kopiopaperia sisällä. Päällä kukkakangasta ja tekonahkaa.

Hienosteleva kirjanmerkki kuuluu tämän kirjan tyyliin.

Näitä käsin tehtyjä kirjojahan voi koristella mielinmäärin. Niillä voi korostaa tai peittää. Enpä kerrokkaan kummassa tarkoituksessa tuo pitsi on tuohon liisteröity.