Röllöllä on tuommoinen oma pieni tyyny. Oranssin kissan kuvalla ja kulmassa naruhäntä. Se löytyi kirpputorilta vuosi sitten, sen jälkeen ei Röllö ole ottanut yksiäkään päiväunia ilman tyynyään. Yleensä se on pään alla, joskus pyörähtää kainaloon. Kuvan tuima ilme johtuu siintä, että yritin ottaa tyynyn kuvattavaksi, ei onnistunut :D

Jatkahan vaan rauhassa uniasi...

"Älä tuupi, tää läppäri suljetaan nyt."

"Paa paa ne punaset haravahanskatkin."

"Noooin, hyvä äiskä. Nyt on kevät ja meillä on paljon hommia pihalla."

Näät siä? Miä löysin kevään. On se vaan niin hianoo.

Kissakuvahaasteen aiheena on patteri. Miä en mee patterin lähelle, liian lämpöstä. Luomukissan ykkösvalinta lämmönlähteeksi on aurinko!

Maheton mäkikotka Röllör Schlierennauer tsekkaa tuulen suunnan Vancouverin normaalimäessä.

Miten nii epäilette doupinkia, miulla on vaa vähän liian suuri hyppypuku. Miä diskaan itteni.

Ottaisko ne miut hiihtomaajoukkueeseen. Tassut tällee vierekkäin perinteisellä ja mutkan takana keskeytetään makkarakojun kohalle, heh. Talviurheilu on mukavaa.

Valvova viranomainen: "Puita pönttöön iskä, saadaan torppa lämpöseksi. Ja sit läjäät puut siististi jottei tuu sanomista äiskän kaa."

Kissakuvahaaste 125: Pallo

Tämä postaushan käy myös uusimpaan haasteeseen. Kyllä se pallo tuolta löytyy.

Börje autoili piitkän matkan Röllöä moikkaamaan. Röllöllä oli pikkanen 16 vuoden mukanaan tuoma yksinvaltiaan asenneongelma. Kumpikaan ei tassuaan nostanut toista vastaan, mutta tuijotus oli armotonta. Röllö ei laskenut Börjeä hetkeksikään silmistään. Tuijotteli mielellään kynnyksen eri puolelta. 30 senttiä oli hajuraja, kun Börje rikkoi tätä alkoi omituinen matala mouruaminen kunnes perääntyi ja antoi jäärän olla.

"Siis te ette oo tosissanne. Viekää toi sintti pihalle."

"Jonkun verran kiree isäntä. Mä oon ensin varovasti vaan matalalla."

Börje: "Okei, mä vaan istun tässä ihan paikallaan." Röllö: "No näin miäkin aattelin."

"Onpa Röllöllä paljon kaikkee mielenkiintosta katteltavaa."

"Miä nään kaiken ja kuulen kaiken. Älä yritä mitään."

"Iihana pähkinä."

"Kenen pähkinä?"

"No, piä sä pähkinäs, mä pelaan palloo."

"Tuut sä Röllö pelaan palloo?"

 Börje: " Tolla jättiläisellä on varmaan karva kireellä."

Tämä on Röllön ihka oma tila öisin. Yläkerran käytävässä, molemmat makuukammarit kätevästi vahdittavissa, mukavan viileää.

Jokailtainen rituaali. Nukkumaan mennään aina yhtäaikaa iskän kanssa. Ensin minuutti silitystä kainalossa, sitten jalkopäähän nukkumaan. Isännän ensi kuorsauksia vain huokaistaan. Kun desibelit ylittävät kissan sietokyvyn, tuhahdus, pomppaus ja käytävään omaan tilaan. Siinnä sit nukutaankin niin kauan kunnes äiskä herää.

Röllö the leijona.  Harjassa ainoastaan pientä värivirhettä.

Punaisempi serkkupoika.

Kissakuvahaaste 119: 10 minuuttia.

Heitettiin Röllön kanssa 10 minuutin kierros syksyisessä puutarhassa.

"Äiskä hei, nää krassit levittää ittensä joka paikkaan."

"Täällä kasvaa jotain tattejakin, pissin kyllä päälle"

"Noi pitäis äiskä noi omenat poimia joka päivä."

"Tälle kasallekin voisit tehä jotain."

"Hillon keitto ei taida päättyä ihan heti."

"Jos oisin nuori ja notkia, niin tonne ponkasisin..."

"Nii."

Röllöllä on diabetes. Monen ihmisen eka ajatus on, jotta eläin kärsii ja se pitäisi lopettaa. Eräällekin meiän isäntä totesi, jotta kun siä itse sairastut diabetekseen, niin miä voin kyllä antaa kyydin kun viedään lopetettavaksi. Onneksi Röllöllä oli lääkäri, joka ei edes harkinnut sellaista.

Noin kaksi vuotta sitten kun Röllö viellä ulkoili vapaasti, hää ryökäle pisti tappeluks toisen kollin kanssa ja satutti silmänsä, joka sitten tulehtui. Röllö sai kortisoonikuurin, joka sitten laukaisi diabeteksen ensimmäisen kerran. Ennakkoluuloja oli meilläkin, varsinkin se mietitytti, miten ne piikitykset aamuin illoin onnistuu. Mutta hyvin pian tuli selväksi, jotta Röllö ei ole piikeistä millänsäkään, istui kuin sotamies ryhdikkäästi ja odotti piikkiä tiettyyn kellon aikaan, kun tiesi saavansa ruokaa sen jälkeen. Miä itte aloin jo lapsena pyörtyileen kun vaan näin verta tai neuloja. Nooh, ekat piikit tuikkasin silmät kiinne, sitten helpotti. Löysää niskanahkaa kun nostaa toisella kädellä, sinne alle jää simmonen kolonen johonka on helppo tuikata. Se ohut neula sujahtaa nahkan alle tosi helposti.

Pari kuukautta sitten piikiteltiin, aina pikkasen annosta pienentäen, kun sokeriarvot laskivat. Lopulta voitiin lopettaa kokonaan. Diabetes saattaa kääntää kissan tassuja sillee jännästi kieroon ja meille sanottiin, jotta luultavasti jäävätkin sillee, mutta Röllöllä kyllä lähes oikesivat.

Nyt sitten, noin viikko sitten, ensin huomattiin että kissa on ihmeen "hiljainen", sitten Röllö lakkasi syömästä, seuraavana päivänä juomasta ja makasi vain. Mitattiin veren sokeri simmosella ihmisen sokerin mittaukseen tarkotetulla laitteella kissan korvalehdestä. Lukemat 22,4. Ja eikun tohtorille. Nyt sitten lantusta neulaan kahdesti päivässä 2 yksikköä ja kun laskee alle 20 vähennetään yhteen yksikköön. Toivotaan jotta voitaisiin lopettaa piikitys jossain vaiheessa, mutta ollaan myös varauduttu piikittämään Röllön loppuelämä, onhan hää jo yli 15 vee.

Tänään Röllö halusi jo ulkoilemaan pari kertaa, ruoka maistuu jälleen ja "juttelee" isännän kanssa. Vettä menee vielä melkosesti ja kävellessä takapää ei aina pysy ojennuksessa, mutta eiköhän tuo verensokeri tuosta tasaannu parissa viikossa. Röllö kiittelee kovasti kaikista tulleista myötätuntoisista kommenteista.

Tällä kuvallahan voidaan saman tein hoitaa kissakuvahaaste 118: Sylikissa.

Ei mein kolli normaalisti ole sylikissa, vaikka äärimmäisen seurallinen onkin. Mutta kipeänä syli on hyvä.

Sottapytyn häntä. Tassuthan meiän piti pestä.

Elämää ikkunan takana; molempiin suuntiin. Tällä kertaa kissakuvahaasteen aiheena on ikkuna.

Mitä hittoa! Iskä syö jotain, ihan varmasti syö. Äiskä äkkiä ikkuna auki niinkuin olis jo.

Kevät tauolta palaavan kissakuvahaasteen aiheena on tällä kertaa lämmin.

Tämä Röllön kuva on kyllä jo nähty, mutta se vaan on niin lämmin. Kuvitelkaa kevätauringon lämmittämä turkki, niin lämpöisen kuuma tuo karva oli kun sitä silittelin kuvan oton jälkeen.

Äiskä hoi, mikä mättää. Kamera pois, valjaat niskaan ja pihalle. Ovi auki niinkuin olis jo.

Juhlahaaste nro 100 vuorossa. Aiheena keskipiste. Mitä muuta kissa voisikaan olla. Matemaattisella tarkkuudella hää sijoittaa aina ittensä lattialla siihen kohtaan missä on eniten jalooksissa elikkäs keskipisteenä. Kuvassa Röllö oottelee josko jo joku tulisi pyyhkeen kanssa auttamaan ennenkuin lumi sulaa. Juu juu tullaan tullaan.