Kevät tauolta palaavan kissakuvahaasteen aiheena on tällä kertaa lämmin.
Tämä Röllön kuva on kyllä jo nähty, mutta se vaan on niin lämmin. Kuvitelkaa kevätauringon lämmittämä turkki, niin lämpöisen kuuma tuo karva oli kun sitä silittelin kuvan oton jälkeen.
Juhlahaaste nro 100 vuorossa. Aiheena keskipiste. Mitä muuta kissa voisikaan olla. Matemaattisella tarkkuudella hää sijoittaa aina ittensä lattialla siihen kohtaan missä on eniten jalooksissa elikkäs keskipisteenä. Kuvassa Röllö oottelee josko jo joku tulisi pyyhkeen kanssa auttamaan ennenkuin lumi sulaa. Juu juu tullaan tullaan.
Valkosta, tyhmää valkosta. Muistat siä vihriän? Sen sammaleen vihriän tai mintun vihriän. Tai keltasen? Kumiankan keltasen, sen lämpösen. Mutta ei. Kylmän valkosta. Voi ankeaa kissan arkea.
Äiskän kanssa katsotaan Big Brotheria. Miä omalla sohvalla ja äiskä omalla. Tavan sohvaperunoita tuolla telkkarissa. ps. miä en ole lihava, karva on pöyhkeä, lihakset on mahtavat ja kuvakulma väärä :)
Miä iskän kanssa harrastan taistelulajeja. Meillä on vartin treenit joka ilta. Huomaa mikä potku.
Siinä meni taas oikee suora perille.
Siinä ei paljoo vanha lonkkakaan kolota, kun miä näytän iskälle sen paikan.
Vai viälä kättä pitempää...
Miä pärjään tällai ilmankin.
(Kuvaajan kommentti: Röllö kehrää aina kuuluvasti läpi tuon iltapainin. Jos meinaa isännältä jäädä paini väliin, Röllö käy lattialle vaki painipaikalle ja tuijottaa haastavasti kunnes saa isännän permannolle. Kenenkään muun painiseura ei kelpaa.)
Nyt kun lumet ovat sulaneet, Röllön lemppari makuupaikka on ulkona nurmikolla, kohdassa jossa on kaikkein eniten sammalta. Sammalhan on niin PEHMEÄ.
ps. Röllöllä on nyt oma ystäväni-kirja. Käyttehän kaikki kissakuvahaasteeseen osallistuvat kisut ja kaikki muutkin sinne kirjoittelemassa. Löytyy blogin oikeasta reunasta alhaalta.
Yöllä on kiva mennä isin kanssa ulos. Ensin käydään tarkistamassa yhen vanhan huuhkajan pönttö. Sen siipien väli on ainakin toista metriä. On on. Tää on ihan tosi juttu. Toissa syksynä se pöllytti pari kylän kollia. Niillä on viäläkin karvat pystyssä. Mutta miä en pelkää ollenkaan.
Ooppa hiljaa! Kuulitko? Tuolla mönkii jotain hiirtä suurempaa. Se on varmaan se kahdeksan kilonen rotta, joka on tässä öisin pyöriny. Puhuvat kylillä että sen etuhampaat yltäis leukaluun alapuolelle.
Jonneen tonne se meni ... eenkä pelkää ollenkaan.
Mennään isi jo sisälle, äitikin varmaan jo odottaa.
Kissakuvahaasteen aihe tällä viikolla on sana tyylikäs. Tyylikäs, tyylikkyys. Määritelmä sanasta tyylikkyys: Kuinka kissa karvansa kantaa. Pistipä hankalan, ensimmäisessä kuvassa tuolla jäykemmän puoleisella kollilla on tyylikäs rusetti, turkoosi. Hommaisikohan äiti miullekkin tuommoisen.
Tyylikäs on ainakin tuo Ailan nypläämä liina.
Palataanpas asiaan, nuolaisen tuosta ensin linssisi puhtaaksi, jotta tyylikkyys paremmin löytyisi.
Siinä teille. Kylän komeimman kollin tyylikkäät rintakarvat.
Röllö söi jo. Osallistun ensimmäistä kertaa kissakuvahaasteeseen. Olen kolmetoistavuotias kollikissa, Röllö. Sairastuin diabetekseen vuosi sitten. Nyt sairaus on tiukan ruokavalion avulla saatu niin hyvin kuriin, ettei päivittäisiä pistoksia enää tarvita. Näistä punnituista ja niin niin kovin pienistä ruoka-annoksista johtuen, se on vain yksi lurpsaus ja lautanen on tyhjä, joten äiti ei kerennyt tallentamaan kuin loppulipaisun. Huomaa komea vaaleanpunainen kieleni.
