"Äiskä hoi. Äiskääää!  Et usko! Kiroileva siili. Kyllä.

Se juo miun kupista, se syö miun matoja, se kiertää miun yrttejä, se tönkyää miun kakkapaikalla....

... no nyt se kaataa kaikki siun liljais... tee jotain...

Siilipaisti oli 1400 luvulla juhlaruokaa Englannissa. Näinkö se hyppäis itse tuonne pataan...

Oi mut jos hää söiskii meiän myyrät.

Tule vaan takas. Saat juoda vettä miun kipostain. Mutta piikkejäs et tiputtele sinne...

"Kyllä miä kylän kollit löylytän, mutta mitäs äiskä tuon huiskakorvan kanssa tehdään? Mokomakin jäniskäristys."

(Vartin nuo toisiaan tuijottelivat, sitten jönssi juoksi kylille.)

Luolakoirat ettii mäyriä, miä etin kevättä. Hei... salaattia...

Iskä hoi! Lapioi lapioi, lisää lunta tulossa.

Tää kolli ruokkii tätänykyä kaikki kylän tiput. Keltasirkutkin pärähti parvena ruokakipolle.

Toi toinen on pikkuvarpunen.

Silläkun on tommonen läntti poskessa ja pää punertaa.

Tästä miä nään jos tarvittee lisätä röllön erikoissekoitusta, sen seittemää sorttii.

Vanha ei jaksa kaiken päivää, menkää työkin päivätorkullenne.

Nyt kyllä kissaa ketuttaa. Näätkö. Miä ihan murjotan.

Tinttien perskeleet vie kaikki oravan pähkinät. Nakertaisvat vaan sitä naapurin talipalloo.

Parus caeruleuskin jonottaa ruokaa pää sinisenä.

Mokomakin pääsiäistipu.

Ai että lisääkin vielä. Pitäiskö tässä vanhan kissan koko piha ruokkia. Äiskä hoi, missä se on se pähkinäsäkki.

Tuut siä kattoon kun miulla on oma oravapolku.

Onneks iskä lapioi mulle tän polun, kyllä ois kissan kurja kulkea nuin korkeessa hangessa.

Matka on pitkä ja mutkia piisaa, mutta jonkun on tarkistettava riittääkö oravilla pähkinät.

Äiskä hoi! Nyt on käyny niin jotta myyrät on sun liljapenkissä. Haistappa vaikka itte tästä.

No onkos niitä pähkinöitä viellä?

Asia kunnossa.

Ja eikun takasin. Etköhän siä jaksa, kun miäkin melkeen 17 vee vanhus diabeteksen runtelemilla jaloillain jaksan.

Meiän joulukuuset oli tänä vuonna pihalla. Toi pienempi vasta harjottelee oleen joulukuusi, siks se ei loista yhtä kirkkaasti.

Äiskän kaa laitettiin sisälle jo kuitennii kevättä, jotta usko kesän ja tuoreen ruohon tulosta säilyis tuosta lumesta huolimatta.

Eipä tässä muuta, etköhän mene siäkin jo kottiis siintä.

Äiskä hoi! Muista kuvakulma. Hulmuava karvani saatetaan tulkita väärin...

Eihän tässä oo laiha Röllö-kolli saannut kuin vettä ja heinää.

Mutta mennääns asiaan. Harakka miun pergoilassa, eikä äiskä päästäny keskusteleen asiasta. Nii. Vähän oisin vaan lennättäny, harakan pentuhan tuo vielä on.

Lopulta ymmärsi koikkelehtia kohden korkeuksia. Eihän tuo varsinaisesti viäl lentää osannu.

Miä sitten päätin lannoittaa äiskän parsan. Kiitti se siitäkin.

Nämä töyhtökorvat pitävät miulle seuraa päivittäin pihamaalla. Missä sitten tönginkin, niin tulevat aina lähikuusen oksille nakuttaan. Ne tykkää kun niitten kanssa seurustelee, vastaavat aina naksutteluun :D Röllöä saisvat kyllä varoa vähän enämpi, mutta tuntuu että oravat oikein nauttivat, kun voivat vähän kollia härnätä.

Pesänsä ovat tehneet pihakeinun takana oleviin suuriin kuusiin. Siinä huiliessa on hyvä heittää juttua töyhtökorvien kanssa.