Tältä näyttää yrttiympyrän kuivempi puoli. Vuosia tuohon istuttelin ja jälleen siirsin, mikään ei kasvanut, ei edes yrtit. Meiän pihalla kivi viihtyy ja sammaloituu, sitä siis...

Mehitähti ainoana elävänä muurahaisten lisäksi pääsi tuonne sekaan, elän toivossa että hää täyttäisi nuo savikipot kokonaan ja jos vielä suurempiin kiven koloihinkin sitä levittäisin, ans kattoo...

Yrttiympyrä on halkaisijaltaan seitsemän metriä, niin eihän se sovi kuvaan kerralla. Tuolla takana näkyy myös kuinka joku tykkää ympyröistä. Taustalla vasemmalla pyöreä ankkalampi ja vieressä pyöreä kiviplätkä, ollut keinun edessä, mutta nyt on keinu muuttanut ja pympyrä saa elää omaa elämäänsä. Kuvan keskellä omassa kolmiossaan karjalanminttua, simmonen perus teeminttu.

Äiskä hoi, sitä letkua tänne, oravien juomakippoo täytyy täyttää... ja taas mennään, tsau...

Vuosien tuuminnan jälkeen aloitimme ikkunapokien maalauksen. Pokia on paljon ja tilaa rajallisesti. Pohja on tummanruskea, kerroksia tarvitaan ainaskin kolme, jollei neljä. Ensimmäisten sutaisujen jälkeen huomasimme kauhuksemme, jotta maalin kuivumisaika on vähintäinkin 16 tuntia, ziisus sentään, näitähän maalataan vielä joulun alla. Siintä se ajatus sitten lähti...

Maalin kuivumista odotellessa kipaisimme ostamaan punasta ja sinistä. Nyt on piharakennus saanut uuden ilmeen antiikinsinisillä ovilla ja tuoreella punamultakerroksella.

Tuossa "ennen"-kuva. Kukaan ei sitten ole sitä mieltä, että tuo haljukka mitäänsanomaton väri olisi ollut parempi. :D

Pokista on hoideltu pieni murto-osa ja odotellaan ja odotellaan kuivumista. Sitten taas suditaan ja odotellaan, odotellaan... Sori vaan Röllö, seuraavan odottelukäsittelyn saa keinusi räikeä sininen. Se saa myös antiikinsinisen käsittelyn. Tai sellaisenahan tuokin on paikallisesta maalikaupasta ostettu, mutta maalin sekoittaja sanoi "hups ja noooo". Ja tuo värihän on ihan hanurista. Otettiin tällä kertaa varman päälle ja haettiin värit kaapunnista.

Oi kuulkaa, Röllö sai postia, jotta hänen bloginsa on päässyt kisaamaan puutarhablogien kisaan. Noo, hänhän tietty ottaa haasteen vastaan ja kehottaa klikkaan tuota linkkiä. Ja sit vaan tähtiä Varjoyrtin puutarhalle. Röllön miälestä se hiiri kantsii viiä sen viimisen viidennen tähden päälle ja klikata siintä :D

Tungin syreenimajan pohjaan kaikki jämäkivet ja -betonit mitä pihalta löytyi. Kuvaa katsoessa käy mielessä melkonen mauttomuus, mutta ei toki niin paha luonnossa. Katsojalta vaaditaan nyt hiukka mielikuvitusta, ympärille tuuhean vihreä syreeniaita valkoisilla suurilla kukilla, heh, yleensä tässä kohden kukinta on ollut tosi surkean näköistä, mutta nythän vaan mielikuviteltiinkin. Kuvaan teille kesällä tuon oletetun vihreyden.

Pohjasta löytyy yllätyksiä kun läheltä katsoo.

Meitin pihan varjosalla puolella on aina ollut suuri syreenipuska. Ränsistynyt, keskeltä kalju. Se on vaan aina ollut siinä. Eilennä sitten tuli ajatus, jotta siintä voisi kokeilla rakentaa syreenimajan. Ja eikun tuumasta toimeen.

Teen tuon "lattian" kivituhkasta, mutta kasa on viäl jäässä :D Niinpä on hiukan maltettava. Muutaman liuskekivenkin vielä löysin nurkista pyörimästä. Syreeniä on nuorennettu rankalla kädellä. Kalkittu ja lisätty maata. Ei varmaankaan kuki tänä vuonna valkoisin kukin, mutta nyt vaan toivotaankin että jää henkiin ja aloittaa uuden kukoistuksen majan muodossa.

Pisimmät oksat on varmaan noin kolme metrisiä. Nähtäväksi jää mitä tuosta syntyy, vai syntyykö muuta kuin kateainesta silppuriin.