Pergoilan valtaa valtava zilga. Alkuvuosina yritin seurata mukana tulleita kasvatusohjeita, ekana vuonna leikkaat sieltä, toisena täältä, kolmantena tuolta jne. Sitten luojan kiitos nuo ohjeet hävisivät.

Nyt noudatan seuraavaa systeemiä. Keväällä otetaan oksa käteen ja tunnustellaan. Lämpimän voi leikata, siellä ei virtaa mitään. Kylmiä ei saa leikata, niissä virtaa nestettä. Tämän hyvän neuvon poimin vuosia sitten naapurin naapurin naapurilta. Sitten annetaan kasvaa rauhassa kunnes heinäkuussa pergoilan pöydän ääreen ei enää sovi istumaan, sitten haetaan kottikärryt ja tehdään raivausleikkaus. Silloin lähtee kaikki jotka tunkevat pöydälle, korviin ja oviaukon eteen. Siinä se. Helppoa. Lopputuloksena paljon paljon rypäleitä maanrajasta katolle asti :D En tuota zilgaa kyllä laittaisi kasvihuoneeseen, sehän nostaisi katon paikoiltaan.

Syksyllä otetaan käyttöön halpatyövoima. Velipoika lupasi tulla tallomaan kun sato kypsyy ja viinin teko alkaa. Ja jossei pestä varpaita saadaan luomua.

Mitä yhdestä lidlin halppisruususta, täältä tulee pilkkuiltayökkönen.

Pihalla on sen verran isoa puustoa, jotta liljat vasta nyt rupeevat aukeamaan. Lilja Yellow Submarine 10.

söpiäinen

Karvaset kiitokset 17 v onnitteluista kaikille! Ei oo kerenny aiemmin kiitteleen, ovat pitäneet nämä kevättyöt kollin kiireisenä. Katos nyt, eikös oo komeita pöllejä, näillä iskä lämmittää kollin kotia sit talvella.

Tossa teille kiitoskukkaset onnitteluista, ihan ite oon antaumuksella lannottanu, vaikka äiskä välillä rätäjää vieressä, kattois nyt hääkin kuin tuli tuostakin komia.

Pistettiin vähän ranttaliks iskän kanssa sasdolmarilla, häh häh, katohhan.

Tän näköseks vetää kun liikaa raataa.

Nyt äiskän uudet omenat ja aroniat kasvaa toivottavasti paremmin kun eivät nuokaan koivut varjosta ja ime kaikkii nesteitä. 26 metrisiä olivat kun vähän tossa mittailin.

Välillä kerettiin kyllä juomaan luumupuunkukkakaffet puun varjossa.

Me iskän kanssa sanottiin jotta tuosta ei hyvä seuraa, kaatuu ei kaadu kaatuu ei kaadu kaatuu kaatu. Mutta mitä siintä sitten, kyllä nuo ei ihan heti lopu, vaikka äiskä haluis pisan tornin niistä kasata. Ei sen oo pakko meitä uskoo, jos ei se taho, kun se on tyttö.

Mutta jos välillä poiketaan gastronomian puolelle, niin kevään eka keitto omalla lipstikalla, parempaa ei ole, nii. Ei ole.

Noi pölkyt me äiskän kaa kuoritaan ja sit maalataan toi päälinen paksulla kiiltävällä omenanvihreellä maalilla ja oranssilla. Siinä sit vaan istutaan loppukesä eikä mitään tehä. Toi suurin on halkasijaltaan 60 senttiä, siihen sopii suurempikin pehva, vieraan nääs, en miä äiskä siuta kattonu.

Tätä et kyllä usko. Mitäs näät tuossa kuvassa? Hirmuisen karhun tassun jälki ja miut viedään sinne kesäleirille. Enkä pelkää ollenkaan. Ei Ailaakaan pelota.

Vieläkö siellä on joku. Eiköhän käydä jo maate, väsyttää tämä ainainen raataminen. Tsau.

Ensimmäinen kukkija. Nyt on kesä, kun vaan suodatan näkökentästä lumikasat.

Äiskä hoi, suodatatko nämä myyrän tekoset ja syksyn sotkut myös vai haetaanko harava?

"Röllö täällä zau. Eikö oo kivaa kun lakkas satamasta? Äiskä hoi, tuoppa lisää vettä mukiin, jottei nestehukka pääse yllättämään."

"Nyt kuulkaa on se aika kun kaffet kantsii juoda pihalla. Äiskä ottaa kamerankin aina mukaan, eihän sitä tiädä mimmonen perhonen kaffepannulle pörähtää."

"Iskän alppiruusut kukkii viälä. Toi ylempi on väriltään vähän liilampi ja kukkii pikkasen myöhemmin kuin tuo vaaleanpunainen unelma."

"Tämä näin."

"Äiskän miäliks juon vettä välillä tiuhtista viuhtista, mutta oikeesti tossa lätäkössä on aromia"

"Hyi hitti, nuo on kirpakoita. Äiskä syö ne suoraan puskasta sitten kun ovat punasia."

"Meiän hevoskastanja on suurempi kuin teiän. Kato ny. Kipuu pilven päälle. Maheton."

"Luumua pukkaa, luumua pukkaa. Sinikka se ei petä koskaan."

"Feikkisammakko"

"Miun makoiluperkoila tästä suunnasta. Äiskä hoi, avaa ovi!"

"Menkää jo! Kaiken päivää jaksa seurustella..."

"Zau! Äiskä se kuvaa nuita unikoita nyt taasen nii paljon, jotta pitää ihan väkisten jonnekin taustalle tuppautua, että ees jonninmoiseen kuvaan pääsis komia kolli ittekkin. Höh."

"Onko nuo nyt niin kummosia, räikeitäkin ovat."

"Niin ovat olevinaan ..."

"Eihän nuo lopu koskaan."

"Kato nyt, kato! Agressiivisiakin, irvistelevät miulle koko ajan. Ota nyt äiskä kuva kun miä tällee hienosti makaan..."

Zau! Puolenyön uutiskatsaus ulkoavaruudesta.

Eilennä satoi, tänään satoi, huomennakin sataa ja äiskän unikot kastuu.

Täällä Harmaa-Humanoidi,  villi ja märkä planeetta...

Zau! Röllö kolli (kylän komein) täällä huuteloo toukokuun viimiset puutarhauutiset.

Se on vaan metka tuo piippuköynnöksen kukka, äiskän kanssa sitä nauretaan joka kevät.

On meillä omppupuussakin kukkia, vähän vaan vähäsenlaisesti aiempiin vuosiin verrattuna.

Nyt tarkkana! Seuraa yrttiuutiset.

Tuoretta lipstikkaa kun roimaset soppakattilaan kyllä riittää tuoksua ja se maku... Oisko meillä äiskä jo välipalan aika?

Mäkimeirami elikkäs oregaanokin on jo hyvässä hapessa, eikun maustamaan.

Meinaa alkaa jo ramaseen tää uutisointi.

Nuo ne jaksaa ja jaksaa, siis toi piäni joka roikkuu tossa alppikärhön kukassa. Iskä on kyllä tehtaillu monenmoisia joukkomurhia, mutta niitä vaan piisaa ja piisaa.

Kuuleppas siä, tää on miun kesäuutuus, koreaköynnöskuusama. Ne kaupan tätit lupas jotta kyllä sit perhosia piisaa kun tämä rävähtää kukkaan, nii.

Alppiruusu ei vielä kuki, mutta juurella on jo elämää.

Nyt miä en enää jaksa. Zau!

Röllö: "Äiskä hoi, se suruvaippa on taas täällä. Kato mitkä jalat!"

"Siä vaan kuvaat niitä näkösällä olevia, mutta miulla onkin täällä jemmassa yks lehden alla."

"Tästä kohtaa ei ruohonleikkuri pötpötä. Tää on miun salaattia. Ihan vaan tiedoksi."

"Kato tolla orvokilla on joku tauti. Ai mitä, siitepölyä?"

"Luumupuun kukkiessa...

...valkovuokkojen äärellä...

...valkea esikko nenän alla...

...ottaa nokoset tämä kolli komia."

"Iskä kasas mulle pihakeinun. Ois meillä simmonen hiano pehmustettukin, mutta ei me äiskän kanssa siintä niin tykätä. Tää on sopivan räikee ja ränsistynyt ja kuin tässä on hyvä istua ja maata. Tuuli kutittaa sopivasti mahanahkaa."

"Äiskä hoi, siun polulles on kasvanu sinivuokko! Ei ole sekään turvallisempaa paikkaa keksinyt."

"Nuita kun kesän ajan vahtaan, niin jo kasvaa iso pikkaisesta alusta."

"Haravoi haravoi äiskä, miä hiukka lepään."

Tänään onnen aurinko
iloisesti loistaa,
päivänsankarilta
kaikki huolet poistaa.

Tänään juhlimme Röllön 16-vuotis syntymäpäiviä.

Sinivuokkokin aukaisi kukkansa juhlan kunniaksi.

Iltakyläilimme maalla. "Tuolta löytyisi varmasti jotakin hyvin hyvin mielenkiintoista..."

Ailan kauniit skillat.

Kyllä maalla on mukavaa. "Jes, tänne on siistii tulla hoitoon, kiitti jo etukäteen!"

Röllö on tulossa tänne hoitoon neljäksi yöksi, joten harjoittelimme etukäteen insuliinin pistämistä. Kehräys alkoi heti kun Alpo nosteli niskanahkaa löytääkseen oikean pistokohdan. Eikä sattunu ollenkaan!  Päälle vielä herkkunaksuja niin Röllö oli valmis vaikka hetimiten jäämään kylään.

Kuun hohteessa läksimme ajeleen kotia kohden.

Hyvää syntymäpäivää rakas Röllö!

Kevät on kiva kuin kirkas vesi padassa.

Kevät on kiva kuin unikon karvainen taimi.

Kevät on kiva kuin vihreä sammal.

Kevät on kiva kuin sininen skilla.

Kevät on kiva harmaanakin.

Kevät on kiva kun siihen kuuluu orvokit.

Kevät on kiva kuin sulava lumi.

Oi, ja ne narsissit.

Kevät on kiva.

Kevät on kiva kuin sulava ankkalampi.

Kevät on kiva kun voi antaa raaskulle multaa.

Kevät on kiva kun voi Röllökin nukkua pihapesässään.

mänty naamioituu hattaraksi

vanhus

hämähäkin talvinen naamioverkko

putous

huurteinen

ulkosauna

saunapolun varrelta

Tänään tippui taivaalta talven ensimmäiset runsaammat lumet.

Oravat pakastaa omenansa kokonaisina.

Sade ei koskaan lankea vain yhdelle ihmiselle.

-afrikkalainen sananlasku

Jatkuva auringonpaiste synnyttää hiekkaerämaan.

-arabialainen sananlasku

Tällaista elämä on: vuoroin auringonpaistetta vuoroin sadetta.

-nepalilainen sananlasku

Alkaa Röllölläkin meno taas olla simmoinen jottei kuvaan kerkee pysähtymään.

Sato on kovin vaihtelevaista.

Oon aina tykänny jotta tuoreista piparmintun lehdistä tehty tee on parempaa kuin kuivatuista, niinpä kokeilenkin tänä vuonna pakastaa nuita lehtiä. Teen niistä simmosen käärön leivinpaperiin, sit siitä jäisestä pötköstä leikkaan palan sihtiini. Saas nähdä miltä maistuu. Palaan asiaan.

Aina ei voi onnistua :D Tässä luomuruusukaalini lehti. Kaikki lehdet ovat identtisiä. Kuvassa ihan kiva, juupa juu.