Röllö 1994-2011

Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin;
puutarhani on sirpaleita täynnä.
Edith Södergran

"Äiskä hoi. Äiskääää!  Et usko! Kiroileva siili. Kyllä.

Se juo miun kupista, se syö miun matoja, se kiertää miun yrttejä, se tönkyää miun kakkapaikalla....

... no nyt se kaataa kaikki siun liljais... tee jotain...

Siilipaisti oli 1400 luvulla juhlaruokaa Englannissa. Näinkö se hyppäis itse tuonne pataan...

Oi mut jos hää söiskii meiän myyrät.

Tule vaan takas. Saat juoda vettä miun kipostain. Mutta piikkejäs et tiputtele sinne...

"Kyllä miä kylän kollit löylytän, mutta mitäs äiskä tuon huiskakorvan kanssa tehdään? Mokomakin jäniskäristys."

(Vartin nuo toisiaan tuijottelivat, sitten jönssi juoksi kylille.)

Karvaset kiitokset 17 v onnitteluista kaikille! Ei oo kerenny aiemmin kiitteleen, ovat pitäneet nämä kevättyöt kollin kiireisenä. Katos nyt, eikös oo komeita pöllejä, näillä iskä lämmittää kollin kotia sit talvella.

Tossa teille kiitoskukkaset onnitteluista, ihan ite oon antaumuksella lannottanu, vaikka äiskä välillä rätäjää vieressä, kattois nyt hääkin kuin tuli tuostakin komia.

Pistettiin vähän ranttaliks iskän kanssa sasdolmarilla, häh häh, katohhan.

Tän näköseks vetää kun liikaa raataa.

Nyt äiskän uudet omenat ja aroniat kasvaa toivottavasti paremmin kun eivät nuokaan koivut varjosta ja ime kaikkii nesteitä. 26 metrisiä olivat kun vähän tossa mittailin.

Välillä kerettiin kyllä juomaan luumupuunkukkakaffet puun varjossa.

Me iskän kanssa sanottiin jotta tuosta ei hyvä seuraa, kaatuu ei kaadu kaatuu ei kaadu kaatuu kaatu. Mutta mitä siintä sitten, kyllä nuo ei ihan heti lopu, vaikka äiskä haluis pisan tornin niistä kasata. Ei sen oo pakko meitä uskoo, jos ei se taho, kun se on tyttö.

Mutta jos välillä poiketaan gastronomian puolelle, niin kevään eka keitto omalla lipstikalla, parempaa ei ole, nii. Ei ole.

Noi pölkyt me äiskän kaa kuoritaan ja sit maalataan toi päälinen paksulla kiiltävällä omenanvihreellä maalilla ja oranssilla. Siinä sit vaan istutaan loppukesä eikä mitään tehä. Toi suurin on halkasijaltaan 60 senttiä, siihen sopii suurempikin pehva, vieraan nääs, en miä äiskä siuta kattonu.

Tätä et kyllä usko. Mitäs näät tuossa kuvassa? Hirmuisen karhun tassun jälki ja miut viedään sinne kesäleirille. Enkä pelkää ollenkaan. Ei Ailaakaan pelota.

Vieläkö siellä on joku. Eiköhän käydä jo maate, väsyttää tämä ainainen raataminen. Tsau.

Röllö täytti 17.

Aurinkoa riitti ja pehmeää sammalta. Mikä oli Röllön kölliessä.

Kaikki tuhannet onnentoivotukset voi jättää blogin kommenttilootaan, kun äiskä ei oo mulle laittanu omaa kissannaamakirjaseinää.

Ensimmäinen kukkija. Nyt on kesä, kun vaan suodatan näkökentästä lumikasat.

Äiskä hoi, suodatatko nämä myyrän tekoset ja syksyn sotkut myös vai haetaanko harava?

Päätin vauhdittaa asioita. Lätäkkö päivässä, kevät edistyy hetkessä.

Tuleppas latkuttamaan, ei tässä yhdellä kielellä pärjätä.

Äiskä kranssiinnaulitsi ton pupun. Pääsiäisen hommia nääs.

Ziisus sentään, nyt kuulkaa pidetään karkelot. Äiskä avasi akkunan olkkarista miun terassille. Ei tule kuulemma enää lumia katolta kissan niskaan.

Ja katohan kuinka se paistaa, se kevät, tuolla hangella. Mikäs tässä on paistatellessa, ens kesänä on nahka ruskea kuin rukkanen. Siinä kalpenee Turengin pappakin, heh.

  Melkosen luminen kevät. Tään kollin terassi on puolentoista metriä korkealla, mutta yllän tassuttelemaan tuota penkkaa, ei tartte kuin pikkasen venuttaa tassua.

Hidas elämä on asenne.

Ystävä on henkilö, joka on puolellasi sillon kun olet väärässä.
Muut ihmiset ovat kyllä puolellasi silloin kun olet oikeassa.
~Mark Twain

Luolakoirat ettii mäyriä, miä etin kevättä. Hei... salaattia...

Iskä hoi! Lapioi lapioi, lisää lunta tulossa.

Tää kolli ruokkii tätänykyä kaikki kylän tiput. Keltasirkutkin pärähti parvena ruokakipolle.

Toi toinen on pikkuvarpunen.

Silläkun on tommonen läntti poskessa ja pää punertaa.

Tästä miä nään jos tarvittee lisätä röllön erikoissekoitusta, sen seittemää sorttii.

Vanha ei jaksa kaiken päivää, menkää työkin päivätorkullenne.

Äiskä tulee! Äkkiä kippo piiloon. Mitä jäätelöä? Missä? Nenänpäässä? Eeei ole.

Nyt kyllä kissaa ketuttaa. Näätkö. Miä ihan murjotan.

Tinttien perskeleet vie kaikki oravan pähkinät. Nakertaisvat vaan sitä naapurin talipalloo.

Parus caeruleuskin jonottaa ruokaa pää sinisenä.

Mokomakin pääsiäistipu.

Ai että lisääkin vielä. Pitäiskö tässä vanhan kissan koko piha ruokkia. Äiskä hoi, missä se on se pähkinäsäkki.

Tuut siä kattoon kun miulla on oma oravapolku.

Onneks iskä lapioi mulle tän polun, kyllä ois kissan kurja kulkea nuin korkeessa hangessa.

Matka on pitkä ja mutkia piisaa, mutta jonkun on tarkistettava riittääkö oravilla pähkinät.

Äiskä hoi! Nyt on käyny niin jotta myyrät on sun liljapenkissä. Haistappa vaikka itte tästä.

No onkos niitä pähkinöitä viellä?

Asia kunnossa.

Ja eikun takasin. Etköhän siä jaksa, kun miäkin melkeen 17 vee vanhus diabeteksen runtelemilla jaloillain jaksan.

Meiän joulukuuset oli tänä vuonna pihalla. Toi pienempi vasta harjottelee oleen joulukuusi, siks se ei loista yhtä kirkkaasti.

Äiskän kaa laitettiin sisälle jo kuitennii kevättä, jotta usko kesän ja tuoreen ruohon tulosta säilyis tuosta lumesta huolimatta.

Eipä tässä muuta, etköhän mene siäkin jo kottiis siintä.

Kyllä täällä ollaan hyvissä ruumiin ja sielun voimissa vaikkei olla aikoihin postattukaan. Jari enon kanssa pelattiin canastaa tossa taannoin koko yö. Iskälle jaoin parhaat jokkerit, jotta tietävät kuka on isäntä talossa.

Äiskä on hommannu miulle tämmösiä käteviä liukuestepallukoita kulkureiteille jos maton ja maton välissä on liikaa liukasta pintaa. Näistä saa eläkeläiskolli mukavasti tukee soffalle pomppaamiseenkin.